On se joulu miellyttävää aikaa, kun kerrankin saa perheellinen piparia niin paljon kuin sielu sietää. Ajattelin jakaa jo vuosia hyvin palvelleen pikkuleipäohjeen kaikille teille, joilla tekee joulun alla erityisen paljon piparia mieli. Nyt sitä saa! Jokaisen emännän pipari(-taikina) on varmasti erilainen, mutta tässäpä yksi versio.


(vaatimattomasti) Pirun hyvä piparkakkutaikina

1,5dl siirappia
1dl fariinisokeria
0,5tl neilikkaa
1tl kardemummaa
2tl kanelia
1tl pomeranssinkuorta
1tl inkivääriä
2tl soodaa
125g voita
1 muna
6dl vehnäjauhoja

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet kattilassa.
Ota kattila pois levyltä ja lisää sooda ja hämmennä ainekset sekaisin.
Anna taikinan kuohua rauhassa hämentämättä muutaman minuutin ajan.
Lisää voinokareet ja sekoita. Anna taikinan jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Lisää kananmuna ja sekoita jauhot taikinaan.
Anna taikinan muhia jääkaapissa seuraavaan päivään.
Kaulitse valmis taikina hyvin jauhotetulla työtasolla, ja ota siitä muoteilla piparkakkuja.
Paista 200 asteessa n.5-8 minuuttia.


Jos joku tätä lueskeleva sattuu tuskailemaan vielä joululahjaksi (tms) tehtävien herkkujen parissa, niin huikkaisempa vuan jotta itse väsään tarjolle näitä supermakeita ja suklaisia herkkupaloja. :) Kannattaa testata!




Suklaakarkit cashew-pähkinöillä
Raaka-aineet

n.8 dl vehnäjauhoja
3,5 dl fariinisokeria(tiukkaan mitattuna)
150 g pehmeää rasvaa (voi/margariini)
150 g suolattuja cashewpähkinöitä

2 dl rasvaa (voi/ margariini)
1,6 dl tiukasti mitattua fariinisokeria

170 g haluamaasi suklaata (esim.
maitosuklaa, valkosuklaa, geisha tms. sekoitus)

Ohjeet

Valmista ensin piirakan pohja.
Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Sekoita kaikki pohjan ainekset paitsi cashewpähkinät, suuressa kulhossa puuhaarukalla sekoittaen tai sähkövatkaimella hämmentäen kunnes seos on murumaista.
Murskaa cashewpähkinät tehosekoittimessa ja lisää puolet pähkinöistä taikinaan.
Taputtele taikina pellille leivinpaperin päälle ja ripottele taikinan päälle loput pähkinämurskat.

Valmista karamelli:

Sulata rasva ja fariinisokeri pinnoitetussa kattilassa.
Keitä keskilämmöllä hämmentäen jatkuvasti kunnes koko pinta seoksesta alkaa kiehua/ keittyä.
Ota kattila pois liedeltä ja jäähdytä hetki kokoajan hämmentäen.
Kaada karamelli pohjan päälle ja tasoita pinta.

Paista n.18minuuttia tai kunnes koko karamellikerros on kuplivaa.(ÄLÄ PAISTA LIIKAA.) Sulata suklaa vähitellen mikroaaltouunissa tai vesihauteessa kunnes suklaa on täysin sulaa.
Ota piirakkapohja pois uunista kun karamelli kuplii ja levitä päälle suklaa.
Hämmennä suklaata ja karamellikerrosta hieman marmorimaiseksi ja vie kylmään jäätymään vähintään kahdeksi tunniksi.

Tämä herkku on parasta aivan kylmänä, ja maku vain paranee säilyttäessä! Voi valmistaa vaikka juhliin puolta viikkoa ennen odottamaan, rakenne tai maku ei kärsi säilytyksestä.

Tällä kertaa valtavan Pauligin makupari- kilpailun voittajapysti tärähti meikäläisen kohdalle. Myönnettäköön, nyt kyllä hymyilyttää niin että suupielet hipovat korvanipukoita. En voi tältä ihmetykseltäni oikeastaan muuta sanoa kuin että WOW! Olen aivan todella otettu ja häkeltynyt, sillä mitään näin isoa ja laajaa kilpailua ei ole ennen tullut voitettua. Jo pelkkä osallistuminen tuntui isolta palkinnolta kaikkine kahvivuorineen, ja tämä on jotain.. Vielä sykähdyttävämpää.
Voittajaraati kuvaili herkkujälkkäriäni näillä sanoilla:
Sekä leivos että jääkahvi ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, jotka olisivat vahvoja myös erikseen. Yhdessä ne kuitenkin muodostavat selvän toisiaan imartelevan makuparin, mikä oli kilpailun ensisijainen tarkoitus. Omenan kirpeys ja hedelmäisyys yhdessä valkosuklaan makeuden kanssa antavat leivokselle tasapainoisen maun, jolle pehmeä espresso tuo ryhtiä ja voimaa.
// http://www.pauligcafe.fi/makuparit-kilpailun-voittaja-on-valittu

Valtavat kiitokset kaikille minua äänestäneille ja kiitokset hyvästä skabailusta myös muille kisaan osallistuneille! Ja eikun vaan rohkeasti omenaleivoksia kokkailemaan! ;) Pienenä vinkvinkkinä voisin huikkaista, että jouluisemman omppuherkun saa tehtyä, kun mukaan tujauttaa pikkuisen kanelia.

Jälleen tarjottelen ohjetta perjantai-illan todelliseen piristäjään, nimittäin tähän herrkullisen hedelmäiseen passionhedelmädrinkkiin. Kuten aineksista arvata saattaa, on tämä sokeripommi erityisesti naisten mieleen, myös siis miunkin. Kuulun niihin keittiössä häärääviin outolintuihin, jotka jaksavat (lähes) jokaisella kauppareissulla pysähtyä passionhedelmähyllyn vierustalle hipeltelemään salamyhkäisesti kyseisiä rumuuden ilmentymiä. Jos sopivasti kurtistuneita ryppykasoja sattuu löytymään, päätyvät ne usein ostoskärryn jatkeeksi. Näin kävi myös tällä kerralla, kun perinteiset upciderin siiderit tuntuivat ajatuksena jo niin vastenmielisiltä että ugh. Voisi sanoa, että olen voimakkaasti passionhedelmiin haksahtanut intohimokokkailija, ja nautiskelen hedelmää myös drinksun muodossa erittäin mieluusti. "Passionhedelmäviinan" tekotapani on tuskin se ultimaattisen oikea valmistuskeino, mutta kylläpä tuosta litkusta tuli hyvää! Pakastimen kautta käytettynä jopa ehkä liiankin..

(PS. jos käsityksesi passionhedelmälikööristä rajoittuu passoaan, niin suosittelen laajentamaan näkökenttää vähän leveämmälle, ja kokeilemaan itsetehtyä. Passoa maistuu itsetehdyn hedelmäliköörin rinnalla keinotekoiselle sokerilitkulle..)

Käpyjä, lunta ja havunneulasia. Mitäs sitten seuraavaksi? Suuntaan varmaankin (ansaituille!) talvi-unille. Nyt kun on rasvakerrostakin koko vuos sitä varten kartutettu..kjeh. Jostakin kumman syystä syyhyävät jauhopeukaloni skippaavat usein tälläiset perinteisiltä vaikuttavat herkut muitta mutkitta, mutta aivohairahduksen vuoksi marsipaanikuorrutteisen vadelma-suklaaherkun valmistus tuntui oikein houkuttavalta vaihtoehdolta ja niin käpykakkuprojekti otti tuulta alleen. Myönnetään, kakkuvalintaan vaikutti myös hitusen verran se, että leipomisentäytteisen työviikon jälkeen väkertää kotona mieluusti jotain aivotonta ja helppotekoista tarjottavaksi. :) Ja mikä parasta, sokerilla ja rasvalla kyllästetty kakkuhan on tunnettuun tapaan myös herkullisen makuista.

Perinteisestihän käpykakkuun läntätään täytteeksi jonkin sortin maustettua kreemiä ja hilloa, miulla tälläkertaa kaakaokreemiä ja vadelmahilloa. Kakkua väsätessä päänsisäiset (pölyllä kuorrutetut) rattaa lähtivät pitkästä aikaa rullaamaan, ja oivalsinkin: Käpykakkuhan sopisi pikkujoulutarjottaviin kuin nyrkki naamaan? Kakusta saa näprättyä jouluisan pienellä vaivalla, ja täytekin on sovellettavissa ihan mielen mukaan. Vai miltä kuulostaisi, glögihilloa, tai luumuhilloa, ja kreemitäytettä? Jos hermot eivät ole helposti käryävää sorttia, voi kävyn kylkeen tuusailla esimerkiksi kuusenoksia havuineen päivineen, taikka esimerkiksi joulukuusen palleroita? Lumimainen tomusokerihunnutus on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Itse jätin suosiolla ylimääräiset ripellykset pois koristelusta, sillä jo pelkkien havunneulasien tekeminen aiheutti välittömiä celssiusastenousuja keittiön lämpötilassa.. Miekö lyhytpinnainen?

Tämä murhaavan vihertävänsininen drinkki on sekä herkullisen raikasta, että samalla myös kivan kirpsakkaa! Välillä on mukava fiilistellä, ja tintata naamariin muutakin kuin pelkkää siideriä. Eikös? :) Zombie mayhem pistää sukat pyörimään sekä halloweenin korvilla, että muulloinkin! Kysymys kuuluu, uskaltaudutko kokeilemaan?

Pauligin järjestämässä Makupari- Kilpailussa Suomen parhaat ruoka-ja leivontablogit taistelevat parhaimmista kahvin seuraksi soveltuvilla herkuilla. Lähdin itse kilpailuun mukaan raikkaammalla vaihtoehdolla, sillä tiesin että lähestulkoon joka toinen blogin pitäjä ehdottaisi jälkkäriä tummalla suklaalla ryyditettynä. Klassista kahvin seuralle. Kilpailussa äänestäminen tapahtuu FACEBOOKIN kautta, tykkää-painiketta painamalla.

Voi kuinka rakastankaan syksyn iltahämärää. Mikä onkaan parempaa, kuin kokkaus mystisen synkässä keittiössä hyvän musiikin tahtiin, ilman minkäänlaista kiirettä? Niimpä, ei juuri mikään. Jammailin ympäri köökkiä ja väsäsin vahvasti Hanna Ekolasta muistuttavaa täytekakkua kieli keskellä suuta. Haastetta löytyi kerrakseen, tavalla jos toisella, sillä en ole koskaan perehtynyt ihmeemmin näiden hirnahtalevien otusten ulkonäköön. Olin lapsuudessa aina niitä tyttöjä, jotka pukeutuivat poikien vaatteisiin, linnoittautuivat puukäsityöluokkaan näpertämään ja tykkäsivät 'poikien urheilulajeista'. Hevoset kuuluivat kiinnostuslistan häntäpäähän, eikä koko elukan anatomiasta ollut haisuakaan ennen tätä kakkua. Hieman pulleahko tästä kantturasta tuli (ylensyönyt, mokoma!), mutta oikein kelvokas torttu pienen tytön juhlapöytään paraatipaikalle. :) Tällä aikaa hevosen pään muotoinen herkku puksuttaa kohti Nettan 7v-bileitä, ja toivon sormet ristissä että kakku kelpaa ulkonäkönsä ja makunsa puolesta.

Juhlakakut kannattaa valmistaa kaikessa rauhassa valmiiksi, eikä kiirehtiä koristelun kanssa. Näin lopputulos miellyttää sekä tilaajan, että tekijän silmää. Olen kakkujeni suhteen oikeastaan todella perfektionistinen, ja nään ihan aina jotain parannettavan varaa. Hankalaa, sillä täydellisyyteen on erittäin vaikea päästä. Joka tapauksessa, tämä hevoskakku kätkee sisäänsä jo perinteiseksi muodostuneet fyllningit: suklaamoussea ja raikasta mansikkamoussea. Miksikäs sitä vanhoja tuttuja vaihtamaan, kun ne on aiemmin jo hyviksi todettu. Meetwurst..siis hepan koristeluun käytin pelkkää marsipaania, kun lähimmästä marketista ei sokerimassaa löytynyt. Laiskana leipurina en tietenkään jaksanut hilautua muutamaa metriä kauemmas shoppaamaan. Oh well, no ehkä se annetaan anteeksi.

Pähkinäpastaa tekee mieli harva se päivä. Syntisen hyvää ja nopeeta! Tämä ohje on saanut osansa iltalehden nopeiden ruokien ilona-liitteestäkin. Pähkylipasta on sopiva vegaanillekin,kun käyttää tavallisen kerman sijaan kookosmaitoa tai soijakermaa.

Vegaani pähkinäpasta

On niitä aikoja, jolloin tekee mieli kevyempää. Joulun kinkkurallien, pääsiäisen mämmisavotan ja juhannuksen makkarabileiden jälkeinen tuhti olo kielii siitä, että on tullut mässättyä ihan liikaa. Tämä salaatti on kaikessa kasviksisuudessaan erittäin maittavaa, ja on suopuisa vyötäröllä hyllyville uimarengasta muistuttaville kantokahvoillekin. Se joka sanoo, että kevyt ruoka on automaattisesti mautonta huttua, on kyllä väärässä. Vaikkei ehkä uskoisi, tämä fetasalaatti maistui myös vannoutuneelle "lihis kurkkusalaatilla"- tyyliselle suomalaiselle karjulle. Eikä valittanut yhtään, ettei teurasta löytynyt lautaselta!




Pikkuvinkki muuten vielä: Yrttiöljy sopii oikeastaan paikkaan kuin paikkaan, sillä kyseessä on todella tehokas pikakaunistaja ja maukas kastike. Tsalladissa kastike toimii lähinnä mehukkuuden antajana, mutta käytän erilaisilla yrteillä ryyditettyä öljyä monessa lautasannoksessa koristeena. Muutama pisara riittää!

Takana raskas päivä töissä, ja jotain makuhermoja kutkuttavaa pöperöä on saatava JA ihan pirun äkkiä sitten myös. Arjen raskaiden pinnistysten jälkeen mitään seitsemän ruoan täytteistä menuuta kohokkaineen päivineen jaksaa tuskin kukaan väsätä, en minä ainakaan. Tälläisestä vaivattomasta mukavuusruoasta tulee hyvä olo sekä vatsalle että mielelle: Kotiruoka voittaa kauppojen mättö-ateriat mennen tullen. Tekemäni kasviskastike on sarjassamme näitä "vähän sitä vähän tätä" - ohjeita, mutta silti aina niin helkkarin maittavaa. Mutu-tuntuma on ruokaa laittaessa in!


Bataatti "ranskalaiset"
bataattia esikeitettynä puolikypsäksi, viipaleina
öljyä
tuoretta/pakastettua basilikaa
suolaa
pippuria
sokeria/hunajaa/siirappia loraus

ohjeet
Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Öljyä leivinpaperoitu uunipelti reilulla öljyllä kauttaaltaan.
Kuori bataatti ja tee siitä sormen paksuisia maalaisranskalaisia.
Löräytä reippaasti öljyä bataattitikkujen päälle ja lisää mausteita maun mukaan.
Huom! Mausteita saat käyttää ihan reilusti, mikään hyppysellinen ei maistu riittävästi.

Levitä bataattitikut tasaisesti pellin päälle.
Paista tikkuja uunissa n. 15-20min (kauniin ruskeiksi), ja käännä tikut ympäri.
Paista vielä n. 15min, kunnes tikut tuntuvat kypsiltä.


Täyteläinen kasviskastike

nokare voita/öljyä paistamiseen
n. 1rkl tomaattipyreetä
curryä
paprikajauhetta
chilijauhetta (itse käytän blaire's death rainia)

1 iso porkkana
puolikas iso paprika/ yksi pieni
2 tomaattia
1 iso punasipuli
2 kynttä valkosipulia

1 purkki Creme bonjour tomaatti/ välimeren yrtit
2dl ruokakermaa, kevennä lorauksella vettä
suolaa, pippuria
1dl pakasteherneitä

ohjeet
Hienonna kasvikset kuutioiksi.
Kuumenna reilu nokare voita/ loraus öljyä paistinpannulla.
Lisää pannulle kuutioitu porkkana ja anna kuullottua.
Lisää sitten sipulit ja paprika, freesaa kevyesti.
Lisää tomaattikuutiot, creme bonjour ja ruokakerma. Sekoita tasaiseksi ja mausta suolalla + pippurilla.
Anna kastikkeen muhia kannen alla n. 20min, kunnes kasvikset ovat täysin kypsiä.
Lisää lopuksi pakasteherneet ja kiehauta.

Näin siinä sitten taas käy! Ystäväni valmistui sairaanhoitajaksi keväällä, ja kakku julkaistaan syksyllä. Logiikkaa ei ole, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!


Lievästi sanottuna hävettää myöntää, mutten ole aivan varma kakun sisällöstä. Hämärä muistikuva olisi siitä, että täyte sisälsi mansikkaa + sitruuna-valkosuklaa-täytettä, mutten lyö kyllä päätä pantiksi. Oh well, ensi kerralla sitten fiksumpana kuvat myös täytteesti! Kevään hikipisaroita lennättelevän kakkushown tuloksena kaikki blogikuvaaminen jäi vähän hunningolle. Tein Hoitsukakun samoihin aikoihin kuin omat ylioppilaskakkuni, joten tekemistä riitti.

Koristeluprosessi oli sinänsä mielenkiintoinen, kun pääsi kokeilemaan kaikkea erilaista. :) Goottihenkiselle neidolle tehty kakku on koristeluiltaan ehkä hieman rajuhko normaalille hoitsulle, ainakin veriroiskeet voisi jättää pois. Sydänkäyrä, pillerit, laastarit ja ruiskut soveltuvat kaiketi teemaan ihan passelisti. Marsipaanista tehdyt pillerit näyttivät pelottavankin aidoilta, ainakin nuo buranaa muistuttavat valkeat. Jos itse törmäisin vastaaviin kakun päällä, saattaisin miettiä kaksi kertaa ennen haukkaamista. Totesin myös, että aidon näköisen ruiskun tekeminen on yllättävän vaikeaa, jos ei liivatetta halua ruiskuosaan käyttää. (tällä tavalla saisi läpinäkyväksi). Tyydyin tekemään kannan ja varren marsipaanista, ruiskun sprayvärillä maalatusta nauhamakaronista.

Kermavaahtoa ja taikinoita villisti vispaavan pikkuapurin valinta ei ollut vaikeaa, vaan oikeastaan itsestäänselvyys pinkkitukkaiselle leipurille. Kitchenaidia olen päässyt aiemminkin käyttämään, joten tiesin mitä saan, vastinetta rahoilleni. Tämä yleiskone on ominaisuuksiltaan todella monipuolinen, sillä halutessaan masiinan saa muunnettua jäätelökoneesta pöytäraastimeksi ja tehokkaaksi lihamyllyksi. Ja mikä koneessa on parasta: Tätä kauniimpaa yleiskonetta on tuskin olemassa! Pinkki väri sai miut näkemään sydämiä välittömästi, kun törmäsin tähän herkkuun vuosia sitten. Nyt voi kirjaimellisesti sanoa, että tämä kolmen Peen yleiskone on kuin käyttäjänsä, pinkki, pieni ja pippurinen. ;)

Tilasin Kitchenaidin Artesan- yleiskoneen Pixmanian kautta, enkä kyllä osaa suositella kyseistä firmaa kovinkaan isoilla pisteillä. Pixmania oli ryssinyt maksun kanssa, eivätkä löytäneet suoritustani ensimmäiseen kuukauteen mistään. Asiakaspalveluun sai jonotella, ja jonottelun jälkeen pixmanialle piti lähettää tukuittain kopioita maksusuorituksista. Toimituksessa kesti kaikenkaikkiaan yli 2 kuukautta, joka on mielestäni liian kauan toimivalta nettipuljulta. No, sain kuitenkin yleiskoneeni, joten pitää olla tyytyväinen siltä osin. Rahallisesti Kitchen aid ei ole todellakaan halvimmasta päästä, mutta tämä laitos tarjoaa kyllä tyytyväisyyttä sellaiselle leipurille, joka haluaa yleiskoneestaan koko elämän läpi kestävän kumppanin.

Tulihan se miullekin eteen, nimittäin kesälahna 2011-titteli. Pahoitteluni Decapitatedin hiljaisuudesta, tästä voi syyttää aivan täysin laiskuutta. Kokkaan jatkuvasti, oikeastaan ihan koko ajan, mutten saa aikaiseksi näpyttää tekosiani tänne. Pursotuskurssin jututkin ovat vielä tulossa.. Hiljaa hyvä tulee, kai.

Vaaleanpunaisessa kesäyön unelmassa täytteenä valkosuklaamoussea (kermaa vatkattuna + sulatettu valkosuklaa) ja vadelmahilloa. Päällä värjättyä vispikermaa, marjoja ja suklaarouhetta.

Tuoreet marjat ovat olleet inspiraatiolistani kärjessä, ja olenkin pyrkinyt koristelemaan kaikki makeat herkkuni tuoreilla herkuilla. Täytekakku ei ole kovinkaan mediaseksikäs herkku, varsinkaan Suomalaisena perinteisenä "hillot väliin ja kermat päälle" - versiona. Ei ainakaan miun mielestä. No, hyvää se ainakin on. Tässä tapauksessa ehken ironista, että älysin vasta mokani jälkikäteen.. Tämä kakku päätyi 30v. heviäijän synttärikakuksi.. Khöh.. vaaleanpunaisilla koristeilla. :D Jokaisessa ronskissa äijässähän asuu pieni rinsessa.

" Ravintola Helkan Keittiö järjesti lauantaina 5.2.2011 bloggaajatapaamisen, johon kutsuttiin Suomen suosituimpien ruokablogien kirjoittajat. Järjestimme kirjoittajille reseptikilpailun teemalla Moderni suomalainen perinneruoka. Kilpailuun osallistui 23 ruokablogia ja ääniä annettiin 889 kpl."
Reseptini, Sano muikku, keräsi kilpailussa huimat 132 ääntä, ja suomalainen kala ui voittajana ravintola Helkan keittiön erikoislistalle. Muikeita muikkuja pystyy maistelemaan 27.5.-23.6.2011 - välisenä aikana ammattikokkien tekemänä. :) Mitenkään huonosti kilpailu ei mennyt muillakaan kilpasiskoillani, sillä nappasimme huikean kaksoisvoiton Joensuuhun Cebicin keittiön Hannan kanssa. Onnittelut vielä hyvälle kakkoselle! Suuret kiitokset kaikille reseptiäni äänestäneille!

Ja joku tarkkasilmäinen onkin varmaan huomannut, että minut pystyi bongaamaan Etelä-Suomen sanomista muikistelemasta. ;) Tosi huikeeta!

Mikä on siun lempiruoka?
Ei, tähän kysymykseen en vastaa kaiken kansan kuulemaa ja ison osan suosikkiruokaa: Lasagnea, vaan miun lempiruoka keikkuu kahden aterian välillä. Pastaa, tai sitten risottoa. Risoton tosin pitää olla tismalleen miun makuun valmistettua että se kelpaa, mikään liian löysä risotto (köh, en toki viittaa täällä nautiskelemaani risottoon..) ei kelpaa. Vaikka tuohonkaan risottoon ei ihan voi soveltaa perinteistä "Paha ruoka, vieläkin pahempi mieli"- lausahdusta, näihin itse kokeiltuihin ja onnistuneisiin risottoihin kyseisen virkkeen päinvastainen kumppani istuu kuin nakutettu. On silti mysteeri, miksi suurinpiirtein puolet ravintoloista valmistavat risottonsa vituilleen, ei sen luulisi niin vaikeaa olevan! Ja voi kyllä, kaikenlaista olen kerennyt näkemään, kun useiden ravintoloitsijoiden mielikuvitus alkaa-ja päättyy risoton kohdalle kasvisruokien suhteen. Risotossa pitää olla makua ja koostumuksessa risottoriisin tuomaa tahmeutta. Onhan kyseessä kuitenkin haarukalla syötävä pöperö, ei lusikoitava.



Tästä jäisi moni ahmatti nälkäiseksi, joten älkää ottako miusta mallia ja hifistelkö. Sienirisottoa saa, ja pitää tarjoilla iso keko yhtä naamaa kohden, ja tottakai, parmesaanitöräyksellä höystettynä! Parasta sieniruoissa on se, että niistä hehkuu aito metsäseikkailu. :) Siispä: sieniä mulle, sieniä sulle!

Kerrankin pääsen nauttimaan keväästä, jolloin mie en kävele autuaasti parhaan parsa-ajan ohi! Viime keväänä kävi noin, ja itkuhan siinä melkein tuli. Tankoparsa on yksi parhaista alkukesän herkuista ihan ylivoimaisesti kunnon voikastikkeen kanssa nautittuna. Hollandaise tai bearnaise, molemmat sopivat tuolle jalolle herkulle. Tällä kertaa keittelin itse hollandaisea makumuistoja terästääkseni.



Ja tottahan se on, että parsan aatelisen hienostuneen makuun natsaavaa liskuetta ei ole kovinkaan vaikea etsiä. Vaalea kala sopii kyytipojaksi kuin nakutettu. Tällä kertaa paistelin ihmetystankojeni kylkeen ahventa. Lisukkeeksi perunakakkua, parmankinkkurullia ja yrttiöljyä.

Karjalan Heiliin tehdyssä uusimmassa haastattelussa lupailin äitienpäiväksi jonkinlaista paakkelssia, ja päädyin tällä kertaa perinteikkääseen mutta silti jostain syystä blogistani uupuneeseen herkkutuotokseen, Kreemikakkuun. Jos tuo kyseinen haastattelu kiinnostaa, niin sen voi lukea näköislehdestä TÄÄLTÄ. (mene- arkisto - sunnuntai 1.5.2011) Pälyilen mystisesti sivuilla 12-13.

Äitienpäivän mammahumun herkutteluja varten lähdettiin varustautumaan kahden hengen armeijalla. Opastin kädestä pitäen täytekakun teon oppilaalleni, nimittäin rakkaalle poikaystävälleni. Herra P:n ihkaensimmäinen kakku on kyllä miun mielestä ihan uskomattoman hieno, en olisi koskaan uskonut että ensikertalainen suoriutuu vaativistakin pursotuksista! Ei voi olla kuin ylpeä oppilaastaan. :) Tämän onnistuneen opettamisen myötä yritän kannustaa kaikkia aloittelevia leipureita tarttumaan vispilään. Täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä, on tärkeintä että uskaltaa yrittää!

Muutamat teistä kyselivät Iloisen keittiön kanssa järjestämistäni pursotuskursseista, ja valitettavasti on pakko ilmoittaa että tuleva toukokuun lopun opetustuokio on jo buukattu täyteen. Jos kiinnostusta riittää, niin saatan järjestää tulevaisuudessakin vastaavia opetussessioita! :)

Tämä fermentoitunut soija-ihmetys, tuttavallisemmin Tempeh, pälyili kaapistojemme pohjalla apeana yli vuoden. Kyllä, luit oikein. Päiväystä näytti olevan tämän vuoden loppuun asti, ja päätin tarttua kyseiseen outolintuun pelonsekaisin tuntein. Ei, en suinkaan avannut purkkia densoutuneesti tärisevien käsien ja pullistuvien silmien saattelemana, vaan pelkäsin kyseisen tuotteen koostumusta aivan hirvittävästi. Hyönteisenmunien ja kumimaisen tofun sekoitukselta näyttävä tavara on kaikkea muuta kuin houkuttelevaa ja makuaisteja herättelevän näköistä. Iso osa tempehiä kokeilleiden kommenteista olivat kaikkea muuta kuin positiivisia.. Kuvailivat makua hapantuneeksi lihaksi, kitkeräksi kumipalleroksi, ryynimakkaraksi, mitähän vielä. Sanon kokkina kuitenkin erittäin yleispätevän vinkin kaikille: Heittäkää ne ennakkoluulot romukoppaan! Mie mutustin tempehistä valmistettua purilaista euforian ja lähestulkoon itkunsekaisin tuntein. Suussasulavan hyvää, suorastaan taivaallista kasvisruokaa! Hail tempeh, hail tiimikokkaus! Kunnon kokkitiimillä saatiin sapuska tehtyä puolessa tunnissa, eikä edes porukkamme sekasyöjä jäänyt kaipaamaan lihaa. ;)
Lueskelin tempeh- vinkkejä ympäri ämpäri internettiä, ja koetin säveltää niiden tipsien pohjalta sopivan paletin feikkilihan valmistukseen. Viipaloidaan, keitetään, valutetaan, marinoidaan, paistetaan. Ei se vaikeaa ole vaikka siltä voikin kuulostaa!

Myönnettävää on, että mie en ole todellakaan mikään expertti ylisöpöjen ja ruusailtujen kakkujen kanssa. Miusta ei vaan sellaista tuhannen erilaisen kukan riekaleen kakkumestaria saa tehtyä, eijei. Yksi kukkalajike per kakku, maksimissaan pari! Ei mitään kymmeniä tarvita huolitellun lopputuloksen aikaansaamiseksi. Mutta kukin tyylillään.

Ristiäiskakkuja ei täältä blogin puolelta taida löytyä ainuttakaan, tai en ainakaan muista aiemmin niitä tehneeni. Tilaaja toivoi vadelma-suklaakakkuja, joiden koristeena olisi siniset jalanjäljet. Tein työtä käskettyä ja tässäpä lopputulokset. Kakkujen täytteet löytyvät tuttuun tapaan blogin aiemmista kirjoituksista, sillä mie sovellan lähestulkoon aina samaa kaavaa kakkujen täytteissä.
Harjoittelin koipien jälkien tekemistä uudella paineilmaruiskullani. Sain sen etukäteis-synttärilahjaksi isältäni. Tuli kyllä tarpeeseen! Jalanjälkien tekeminen suihkuttamalla on naurettavan helppoa, kun vaan saa sotkettua värit oikein. Kaikille enemmän kakkuja väsääville voin suositella paineilmaruiskun hankkimista, sillä sen avulla marsipaanin maalaus + käsittely on tuhat kertaa sivellinmaalausta helpompaa. Laitos maksaa keskimäärin sadasta eurosta neljään sataan euroon, riippuen ihan kuinka laadukkaisiin välineisiin haluaa satsata. Ilmaista lystiä paineilmaruiskulla maalaaminen ei siis ole.

The nightmare before christmas on elokuva, tai pitäisi sanoa varmaankin että yksi loistavimmista klassikoista. Mie tykkään NBC:stä aivan älyttömästi since yläaste, ja niin näyttäisivät pitävän monet muutkin. Hassua tai ei, väsäsin tästä ihanasta leffan päähahmosta, Jackista synttärikakun 33 vuotiaalle pitkätukkaiselle hevimiehelle. Well well what the hell, saatanallisesti vaan onnitteluita täältä päästä Ilkalle!


Kakun ohje on sovellettu oikeastaan vähän kaikesta. Vadelmatäytteen ohjeen repäisin tapani mukaan päästä, suklaatäyte on aivan perus (tuorejuusto, kerma + kaakao ja suklaarouhe), kakkupohjakin ihan perinteiseen tapaan paisteltu. Perinteisen mansikkakermakakun rinnalla ehkä hieman hankalampi tehdä, mutta pieni työpanoshan kannattaa aina. Vaivaa joutuu näkemään hieman enemmän, mutta ei ihan liiaksi asti. :) Enkä mie pelkää upottaa käsiäni taikinoihin, täytteisiin tai yhtään mihinkään muuhunkaan leivontaan liittyvään! Välillä tuntuu että meillä löytyy kaapeista paakkelsseja ihan liiaksikin asti, että eikun vaan tervetuloa kahville!

Keventäjän kikherne-tomaattipata
+6 annosta

Studio Ghiblinin ja Henkien kätkemänkin ohjanneen Hayoa Miyazakin yhdessä tuottama Gake no ue no Ponyo ( 崖の上のポニョ / Ponyo rantakalliolla) on 19.7.2008 julkaistu animaatioelokuva. Ponyo-elokuva sijoittuu pieneen merenrantakaupunkiin, ja kertoo suloisen ihmiseksi haluavan kalan sekä viisivuotiaan Sōsuke -pojan liikuttavan tarinan.

Tekaisin leffan inspiroimana yhdessä kohtauksessakin näkynyttä apetta, jota Sōsuken äiti tarjosi nälkäisille lapsukaisille.. Kyseessä siis tämä:



Miulle ponyo-elokuva aukesi vasta toisella katsomiskerralla, ensimmäinen kerta meni vähän ehkä ohi. Katsastakaa ainakin leffan traileri, kyseessä todella ihana tuotos ^^ Nauroin muutamassa kohdassa lähestulkoon huutonaurua, Ponyo on vain hahmona yksi maailmankaikkeuden suloisimmista luomuksista.