Voi kuinka rakastankaan syksyn iltahämärää. Mikä onkaan parempaa, kuin kokkaus mystisen synkässä keittiössä hyvän musiikin tahtiin, ilman minkäänlaista kiirettä? Niimpä, ei juuri mikään. Jammailin ympäri köökkiä ja väsäsin vahvasti Hanna Ekolasta muistuttavaa täytekakkua kieli keskellä suuta. Haastetta löytyi kerrakseen, tavalla jos toisella, sillä en ole koskaan perehtynyt ihmeemmin näiden hirnahtalevien otusten ulkonäköön. Olin lapsuudessa aina niitä tyttöjä, jotka pukeutuivat poikien vaatteisiin, linnoittautuivat puukäsityöluokkaan näpertämään ja tykkäsivät 'poikien urheilulajeista'. Hevoset kuuluivat kiinnostuslistan häntäpäähän, eikä koko elukan anatomiasta ollut haisuakaan ennen tätä kakkua. Hieman pulleahko tästä kantturasta tuli (ylensyönyt, mokoma!), mutta oikein kelvokas torttu pienen tytön juhlapöytään paraatipaikalle. :) Tällä aikaa hevosen pään muotoinen herkku puksuttaa kohti Nettan 7v-bileitä, ja toivon sormet ristissä että kakku kelpaa ulkonäkönsä ja makunsa puolesta.

Juhlakakut kannattaa valmistaa kaikessa rauhassa valmiiksi, eikä kiirehtiä koristelun kanssa. Näin lopputulos miellyttää sekä tilaajan, että tekijän silmää. Olen kakkujeni suhteen oikeastaan todella perfektionistinen, ja nään ihan aina jotain parannettavan varaa. Hankalaa, sillä täydellisyyteen on erittäin vaikea päästä. Joka tapauksessa, tämä hevoskakku kätkee sisäänsä jo perinteiseksi muodostuneet fyllningit: suklaamoussea ja raikasta mansikkamoussea. Miksikäs sitä vanhoja tuttuja vaihtamaan, kun ne on aiemmin jo hyviksi todettu. Meetwurst..siis hepan koristeluun käytin pelkkää marsipaania, kun lähimmästä marketista ei sokerimassaa löytynyt. Laiskana leipurina en tietenkään jaksanut hilautua muutamaa metriä kauemmas shoppaamaan. Oh well, no ehkä se annetaan anteeksi.