Vanhoja kuvia selatessani tämä tekemäni täytekakku pompsahti kirsikkana esiin.
Juhlittiin omia kaksikymppisiäni, joista on kohta jo (härregyyd sentään) viisi vuotta aikaa. Kakku on unohtunut kansioiden täytteeksi, vaikka onkin kaikkinensa yksi lempparikakuistani kautta aikojen. Kuinka ollakaan, kun se on itselleni tehty. Kakun täytteenä sovellettu versio tästä hyytelökakkujen parhaimmistosta, passionhedelmällä sekä valkosuklaalla ei metsään mennä.

Kakun päällä kerros neonpinkiksi värjättyä sokerimassan sekä marsipaanin seosta, hopeaa tomuväriä, mustaa elintarvikeväriä sekä alanurkassa pinkkiä voikreemiä.

Kaverini tilasi goottihenkisiinja astetta "synkempiin" häihinsä juhlapöydän kruunaavat herkut kauttani, ja puksuttelin sitten autolla Poriin nämä herkut tekaisemaan. Melkoinen urakka, perslihaksia puuduttavine matkustuksineen ja häästresseineen. Se on pakko kyllä myöntää. Morsiamen toiveiden mukaan kakun täytteet olivat perinteiset ja simppelit, marjahilloa ja kermaa. Kakkujen pinta on valettu Tim Burton-henkeen raidoilla, ja koristeeksi pakersin parit marsipaaniruusut mustasta-ja valkeasta marsipaanista. Miltei hävettää myöntää, että kuvassa näkyvä täytekakku on ensimmäinen tekemäni kerroskakku. Kah, kertahan se on ensimmäinenkin! Ja tekemällähän sitä oppii. :)



Tein normaalin marja-kermakakun rinnalle myös Vegaaneille soveltuvan version go green-kermalla ja hillolla täytettynä. Kuorrutteen alla sinisestä keijusta vatkattu "voi"kreemi ja päällä marsipaania. Vaikken edelleenkään sanoisi että vegaaniset kakut ovat mitään herrojen herkkua, niin kyllä tämä menettelee. Soijakerman maku on niin keinotekoinen ettei sitä mitenkään paremmaksikaan saa. Eikä margariinikreemin maussakaan kehumista ole. :/

Testasin syntymäpäiväjuhliini Pauligin kahviskabassa voittoon noussutta mousseleivoksen massaa täytekakun välissä. Myönnettäköön, hyvältä maistui vaikkei ollutkaan ihan se perinteisin! Täytekuvan räppäisin jo ties kuinka monentena rääppiäispäivänä (fiksua, brains where are you) ja näyttää siltä kuin kakun välissä olisi pelkkää vaahtoa. Todellisuudessa sipaisin moussen alle ohuen kerroksen lemon curdista ja omenamarmeladista sekoitettua tahnaa, jonka tekaisin summamutikkasuhteella, suurinpiirtein fifty-fifty molempia. Lemon curdin kirpsakkuus antaa mukavasti kontrastia muutoin melko makealle täytteelle. :) Ohje on muutoin tismalleen sama kuin täällä esittelemissäni ja edellämainituissa omppuherkuissa, mutta täytekakun väliin vähensin liivatteen määrää muutamalla kappaleella. Kakun väliin tuleva moussekerros on sen verran ohkainen itse leivoksiin verrattuna, ettei tarvitse niin paljoa liivakkoa hyytyäkseen.

Unohtuneiden kakkujen arkistojen aatelia. Supermariohenkinen taikametsien sienikakku kera eläimellisten asukkien. Hassu se on ainakin, jos jotain. :)

Nyt vähän ketuttaa kun en äkännyt että mäyränkin olisi voinut tekaista sienen kylkeen asustamaan, mutta minkäs teet. Sitten olisi kätevästi voinut laittaa soimaan kokkailun taustalle tämän mainion inspiraatiobiisin 10 tunnin loopilla.

Kesäisistä ja raikkaista mansikanmollukoista pitää nautiskella sillon kun niitä vielä saa. Toisin sanoen: NYT jos joskus on mitä otollisinta aikaa tekaista juhlapöydän kruunaava tuoremansikkamoussella täytetty kakku vieraiden makuhermoja kutkuttamaan!

Mansikkamousse on kakun välissä hyvää sellaisenaankin, mutta extraherkuksi moussen alle voi sipaista kerroksen esimerkiksi lemon curdia, joka antaa kivasti happamuutta. Jos haluaa oikein hifistellä, moussen joukkoon voi paloitella sattumiksi valkosuklaata. ;) Tekaisin moussen tällä kertaa puolikkaana annoksena, sillä halusin mansikkaa vain toiseen väliin. Prinsessakakkumaisesti koristellun kakun toisessa välissä täytteenä siis mansikkaa, ja toisessa suklaakermaa. Toimii!

Se on musta, se on hopea, se on violetti. Siinä on ruusuja, täytteenä sinertävän violettia hilloa ja valkeaa vaahtoa. Se on klassinen goottikakku. Epävirallisesti. Erilaisuus kunniaan, täytekakuissakin. Uskoisin monenkin mustiinpukeutuvan synkiön tyytyvän tavallisiin mansikkakermatäytteisiin ja hempeän söppänöihin konditoriakakkuihin, vaan ei täällä päin Suomea. Kaikki kaveripiirissäni varmaan tietävätkin, että väsään mustia täytekakkuja tilauksesta enemmän kuin mieluusti. Se on sydämen asia se.


Kakun täytteet ovat tällä kertaa perinteiset, sekamarjahilloa ja kermavaahtoa. Täytekakkupohja tehty tutulla ja turvallisella ohjeella, jonka voi nappaista omiin reseptikansioihinsa mm. täältä.
Koristelussa kokeilin kuitenkin repäistä jotain erilaista. Mietiskelin samettisen violettia ja valuvaa kuorrutusta pitkät tovit, tai lähinnä sitä metodia jolla moisen toteuttaisin. "Royal icing", eli suomalaisittain älyttömän ötkymakea tomusokeri-valkuaiskuorrutus tuntui tunkkaiselta ja liian imelältä vaihtoehdolta, joten vedin suklaakortin takataskusta. Rehellisesti sanottuna en ollut kyllä koskaan aiemmin edes uskaltautunut värjäämään valkosuklaakuorrutusta, mutta rohkeus palkitaan, ainakin joskus. Valkosuklaakuorrutuksen tarkkaa ohjetta en toistaiseksi osaa sanoa, kun heittelin lähinnä aineksia totutulla mutu-tuntumalla. Kermaa ei kovin paljoa kuitenkaan tarvitse, sillä valkosuklaakuorrutuksesta kannattaa tehdä hiukan tummasuklaista kuorrutusta sakeampaa. (tai kuorrutus jää läpikuultavaksi, ei hyvä!) Keittelin jokatapauksessa valuvan violetin möllin niin, että kaadoin ensin kermalöräyksen kattilaan, lisäsin hammastikun päällä sopivasti väriä, kuumensin höyryäväksi ja sulatin valkosuklaat sekaan. Väriä ei kovin paljoa tarvita, sillä kuorrutus tummenee reeeeilusti valkosuklaita lisäillessä.


Pelkällä valkosuklaalla en kuitenkaan kakkua uskaltanut kuorruttaa, vaan valuvan pinnan alta pilkottaa tuttu ja turvallinen marsipaanipinta. HALLELUJA sille insinöörille, joka keksi tuoda mustan marsipaanin markkinoille! Olin löydön edessä aivan sanaton. Teki mieli kumartaa kaupan hyllyä ja sadatella kiitokset kaupan tädeille, mutta osasin onneksi pitää suuni kiinni. Aiemmilla mustien kakkujen tekokerroilla olen kironnut sitä mustan värin määrää joka marsipaanin värjäykseen on huvennut, mutta ne murheet ovat nyt vihdoin ohi. Mahtavaa! Muistutin kyllä varmasti kahvitarjousten perässä juoksentelevaa mummelia, kun hamstrasin varastoihin kerralla ainakin viisi..ei vaan kuusi pötköä tuota mustaa massaa. Ettei vain lopu varmasti kesken.

Käpyjä, lunta ja havunneulasia. Mitäs sitten seuraavaksi? Suuntaan varmaankin (ansaituille!) talvi-unille. Nyt kun on rasvakerrostakin koko vuos sitä varten kartutettu..kjeh. Jostakin kumman syystä syyhyävät jauhopeukaloni skippaavat usein tälläiset perinteisiltä vaikuttavat herkut muitta mutkitta, mutta aivohairahduksen vuoksi marsipaanikuorrutteisen vadelma-suklaaherkun valmistus tuntui oikein houkuttavalta vaihtoehdolta ja niin käpykakkuprojekti otti tuulta alleen. Myönnetään, kakkuvalintaan vaikutti myös hitusen verran se, että leipomisentäytteisen työviikon jälkeen väkertää kotona mieluusti jotain aivotonta ja helppotekoista tarjottavaksi. :) Ja mikä parasta, sokerilla ja rasvalla kyllästetty kakkuhan on tunnettuun tapaan myös herkullisen makuista.

Perinteisestihän käpykakkuun läntätään täytteeksi jonkin sortin maustettua kreemiä ja hilloa, miulla tälläkertaa kaakaokreemiä ja vadelmahilloa. Kakkua väsätessä päänsisäiset (pölyllä kuorrutetut) rattaa lähtivät pitkästä aikaa rullaamaan, ja oivalsinkin: Käpykakkuhan sopisi pikkujoulutarjottaviin kuin nyrkki naamaan? Kakusta saa näprättyä jouluisan pienellä vaivalla, ja täytekin on sovellettavissa ihan mielen mukaan. Vai miltä kuulostaisi, glögihilloa, tai luumuhilloa, ja kreemitäytettä? Jos hermot eivät ole helposti käryävää sorttia, voi kävyn kylkeen tuusailla esimerkiksi kuusenoksia havuineen päivineen, taikka esimerkiksi joulukuusen palleroita? Lumimainen tomusokerihunnutus on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Itse jätin suosiolla ylimääräiset ripellykset pois koristelusta, sillä jo pelkkien havunneulasien tekeminen aiheutti välittömiä celssiusastenousuja keittiön lämpötilassa.. Miekö lyhytpinnainen?

Voi kuinka rakastankaan syksyn iltahämärää. Mikä onkaan parempaa, kuin kokkaus mystisen synkässä keittiössä hyvän musiikin tahtiin, ilman minkäänlaista kiirettä? Niimpä, ei juuri mikään. Jammailin ympäri köökkiä ja väsäsin vahvasti Hanna Ekolasta muistuttavaa täytekakkua kieli keskellä suuta. Haastetta löytyi kerrakseen, tavalla jos toisella, sillä en ole koskaan perehtynyt ihmeemmin näiden hirnahtalevien otusten ulkonäköön. Olin lapsuudessa aina niitä tyttöjä, jotka pukeutuivat poikien vaatteisiin, linnoittautuivat puukäsityöluokkaan näpertämään ja tykkäsivät 'poikien urheilulajeista'. Hevoset kuuluivat kiinnostuslistan häntäpäähän, eikä koko elukan anatomiasta ollut haisuakaan ennen tätä kakkua. Hieman pulleahko tästä kantturasta tuli (ylensyönyt, mokoma!), mutta oikein kelvokas torttu pienen tytön juhlapöytään paraatipaikalle. :) Tällä aikaa hevosen pään muotoinen herkku puksuttaa kohti Nettan 7v-bileitä, ja toivon sormet ristissä että kakku kelpaa ulkonäkönsä ja makunsa puolesta.

Juhlakakut kannattaa valmistaa kaikessa rauhassa valmiiksi, eikä kiirehtiä koristelun kanssa. Näin lopputulos miellyttää sekä tilaajan, että tekijän silmää. Olen kakkujeni suhteen oikeastaan todella perfektionistinen, ja nään ihan aina jotain parannettavan varaa. Hankalaa, sillä täydellisyyteen on erittäin vaikea päästä. Joka tapauksessa, tämä hevoskakku kätkee sisäänsä jo perinteiseksi muodostuneet fyllningit: suklaamoussea ja raikasta mansikkamoussea. Miksikäs sitä vanhoja tuttuja vaihtamaan, kun ne on aiemmin jo hyviksi todettu. Meetwurst..siis hepan koristeluun käytin pelkkää marsipaania, kun lähimmästä marketista ei sokerimassaa löytynyt. Laiskana leipurina en tietenkään jaksanut hilautua muutamaa metriä kauemmas shoppaamaan. Oh well, no ehkä se annetaan anteeksi.

Näin siinä sitten taas käy! Ystäväni valmistui sairaanhoitajaksi keväällä, ja kakku julkaistaan syksyllä. Logiikkaa ei ole, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!


Lievästi sanottuna hävettää myöntää, mutten ole aivan varma kakun sisällöstä. Hämärä muistikuva olisi siitä, että täyte sisälsi mansikkaa + sitruuna-valkosuklaa-täytettä, mutten lyö kyllä päätä pantiksi. Oh well, ensi kerralla sitten fiksumpana kuvat myös täytteesti! Kevään hikipisaroita lennättelevän kakkushown tuloksena kaikki blogikuvaaminen jäi vähän hunningolle. Tein Hoitsukakun samoihin aikoihin kuin omat ylioppilaskakkuni, joten tekemistä riitti.

Koristeluprosessi oli sinänsä mielenkiintoinen, kun pääsi kokeilemaan kaikkea erilaista. :) Goottihenkiselle neidolle tehty kakku on koristeluiltaan ehkä hieman rajuhko normaalille hoitsulle, ainakin veriroiskeet voisi jättää pois. Sydänkäyrä, pillerit, laastarit ja ruiskut soveltuvat kaiketi teemaan ihan passelisti. Marsipaanista tehdyt pillerit näyttivät pelottavankin aidoilta, ainakin nuo buranaa muistuttavat valkeat. Jos itse törmäisin vastaaviin kakun päällä, saattaisin miettiä kaksi kertaa ennen haukkaamista. Totesin myös, että aidon näköisen ruiskun tekeminen on yllättävän vaikeaa, jos ei liivatetta halua ruiskuosaan käyttää. (tällä tavalla saisi läpinäkyväksi). Tyydyin tekemään kannan ja varren marsipaanista, ruiskun sprayvärillä maalatusta nauhamakaronista.

The nightmare before christmas on elokuva, tai pitäisi sanoa varmaankin että yksi loistavimmista klassikoista. Mie tykkään NBC:stä aivan älyttömästi since yläaste, ja niin näyttäisivät pitävän monet muutkin. Hassua tai ei, väsäsin tästä ihanasta leffan päähahmosta, Jackista synttärikakun 33 vuotiaalle pitkätukkaiselle hevimiehelle. Well well what the hell, saatanallisesti vaan onnitteluita täältä päästä Ilkalle!


Kakun ohje on sovellettu oikeastaan vähän kaikesta. Vadelmatäytteen ohjeen repäisin tapani mukaan päästä, suklaatäyte on aivan perus (tuorejuusto, kerma + kaakao ja suklaarouhe), kakkupohjakin ihan perinteiseen tapaan paisteltu. Perinteisen mansikkakermakakun rinnalla ehkä hieman hankalampi tehdä, mutta pieni työpanoshan kannattaa aina. Vaivaa joutuu näkemään hieman enemmän, mutta ei ihan liiaksi asti. :) Enkä mie pelkää upottaa käsiäni taikinoihin, täytteisiin tai yhtään mihinkään muuhunkaan leivontaan liittyvään! Välillä tuntuu että meillä löytyy kaapeista paakkelsseja ihan liiaksikin asti, että eikun vaan tervetuloa kahville!

Pääsin väsäämään innolla ihkaensimmäistä lasten kakkua, ja pakko on kyllä myöntää että tuskastumisen hikikarpalot valuivat ohimoilta jo ensimmäisten koristelupursotusten aikana. En ole siis koskaan aikaisemmin mukuloille suunnattuja kakkuja jostain kumman syystä päässyt tekemään. Aloitin sitten kakkujen teon kaikkein helpoimmasta mahdollisesta, hyvä mie!


Optimus prime kakku on koottu kolmesta suklaa-kääretorttupohjasta, mansikkamoussesta ja suklaamoussesta. Päällä on koulun ohjeella tehtyä voikreemiä eri tavoin värjättynä. Mie olen joko auttamattoman saamaton, tai kirkkaan punainen väri on saatanallisen hankala värjätä. Tuhrasin varmaankin miljoona litraa väriä jo pelkästään tuon tomaatin tyylisen värin saamiseen, no, ei maha mittään. Oli pakko juoksuttaa kotiorjaa kauppaan hakemaan lisää väriä, kun purkin pohjallisella sai aikaan ainoastaan aivomössön ja sisälmyksien väriä muistuttavaa "punaista" kreemiä. Vaikka värit tuossa kakussa ovat ihan kunnolliset, ei siitä kirkkaan punaista saanut ilveelläkään. Tai sitten en vaan osaa.


Myönnettävää on myös, että en ollut aiemmin edes transformereihin lähemmin tutustunut. Tällaista kakkuprojektia voin suositella vain ja ainoastaan pitkäpinnaisille kakkumestareille, jos vittuunnut helposti niin ei todellakaan kannata. Miun hermot on vaikea saada kireälle kakkujen suhteen, mutta myönnän että jossain vaiheessa teki mieli heitellä vispilöitä seinille. Jos joku oisi kattonut miun touhua vierestä, niin olisi varmasti kommentoinut miun näyttävän ihan berzerkieritä (eli kutakuinkin tältä, juuri vastaavanlainen tappomurrrrrhamusiikki soi leipomisten taustallakin itseasiassa). Roarrggh! Se siitä söpön pinkin prinsessan imagosta. :D

Goottikakkuja on miulta toivottu jo useita, ja tässäpä yksi niistä. Kaivelin arkistojen kätköjä ja hämmästykseni tajusin että olen kokonaan unohtanut päivittää tämän violetin goottitortun blogiin! Toukokuun ylioppilasruuhkien aikaan hautautui kai muun päivitettävän materiaalin varjoon. Harmi sinänsä.

Kakku kätkee sisälleen normaalin suklaatäytekakkupohjan, valkosuklaatäytettä ja tummasuklaatäytettä reiluilla sattumilla höystettynä. Ohjeina käytän yleensä aina samoja, ja ne löytyvät linkkien takaa. Suklaatäytteessä ei ollut muutoin mitään erilaista, kuin fazerin sinisestä rouhitut sattumat. Sokerimassan alla voikreemi ja muut koristukset nypersin marsipaanin/sokerimassan seoksella.