Hyi yök sieniä, en syö. Hyi yök kaalia, en syö. Hyi yök mitä tahansa voimakkaan makuista, en VARMASTI syö. Tässäpä nuoren Pahan lapsen keittiöfilosofiaa suoraan nuoruudesta. Se on hassua kuinka makunystyrät treenautuvat sitä mukaa mitä vuosiakin karttuu mittariin. Aiemmat inhokkiruoat ovat nykyään suosikkipöperöideni listalla vahvasti edustettuna ja kaikeksi ihmetyksekseni huomaan himoitsevani sieniruokia sekä etenkin kasvissyöjän kaalilaatikkoa aina tasaisin väliajoin. Nyt mieleni haikaili jälleen kermaisien sienikastikkeiden maailmaan ja tarjoilenkin teille tämän taatusti herkullisen herkkusienipastan reseptin muodossa. Nam!

Mikäli ruokavaliossaan käyttää maitotuotteita, voi kaurakerman asemasta käyttää tietenkin vaikka kuohukermaa. Ja ihan normaalia parmesaanijuustoa. Vegaanisena versionakaan tää ei kyllä oo yhtään hassumpaa. :)

Herkkusieni-pinaattipasta

2 rasiallista tuoreita herkkusieniä (yht. 400g)
hippusta verran vajaa nippu kevätsipulia
maidotonta margariinia paistamiseen n.20g
2rkl soijakastiketta
500ml  kaurakermaa

ripaus suolaa, mustapippuria tuoreena myllystä useita kierroksia

SAOSTUS: 1rkl vehnäjauhoja + 1,5-2rkl vettä, kunnes vehnäjauhosta ja vedestä tulee kastikkeen joukkoon valutettavaa tahnaa
1-2dl vegaanista parmesanjuustoa (violifen prosociano)
tuoretta persiljaa kourallinen

Lämmitä pannu keskilämmölle.
Puhdista herkkusienet ja lohko ne.
Heitä sienet pannulle ilman rasvaa ja paista sieniä rasvatta kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Painele sieniä paiston aikana lastalla, sillä nestettä irtoaa ja paljon!
Silppua kevätsipuli.
Lisää pannulle kunnon loraus soijakastiketta ja anna kastikkeen imeytyä sieniin. Lisää sitten mukava nokare margariinia. Lisää pannulle myös sipuli, kuullottele pari minuuttia. Revi joukkoon tuore pinaatti. Pyörittele pannulla pari minuuttia. Sekoita vehnäjauho sekä vesi keskenään kaadettavaksi tahnaksi. Lisää sienien ja sipulien joukkoon kerma, suola sekä pippuri ja tekemäsi vehnäjauhosaoste. Sekoita kastike tasaiseksi. Keitä kastiketta kasaan noin 5-10min, kunnes kastike sakenee.  Sekoittele kastike al denteksi keitetyn pastan joukkoon juuri ennen tarjoilua, lisää tässä vaiheessa myös raastamasi vegeparmesaani sekä tuore silputtu persilja.

Pehmeällä lämmöllä haudutettu, runsaan juustoinen ja suutuntumaltaan sattumia sisältävä risotto on satunnaisella syklillä kiertävän arkiruokalistamme kuningas ja kuningatar. Yksi monista..

Raaka-aineiltaan tämä perinneherkku on edullista valmistaa, kun pitää valkoviiniä kaapissa valmiina pahan päivän varalla. Sain työkaveriltani etikoituneen ison viinitonkallisen ruoanvalmistusta varten muutama päivä sitten. En voisi olla enää onnellisempi ruoanlaittaja, kun viiniä löytyy jemmasta yllin kyllin, niin paljolti että sitä on aina valmiina, kun risottohimo pomppaa puskan takaa. Nyt kaikki risottovierotusoireiset päiväni ovat pelastetut ainakin kuukauden-parin ajalta. Kiitos ja ylistys kiitos!

Tämä perinteinen risottoresepti on helposti modattavissa myös muille sienille sopivaksi syksyä ajatellen, kattilaan sujahtavat hyvin niin vahverot, kuin kantarellitkin.

Mikä on siun lempiruoka?
Ei, tähän kysymykseen en vastaa kaiken kansan kuulemaa ja ison osan suosikkiruokaa: Lasagnea, vaan miun lempiruoka keikkuu kahden aterian välillä. Pastaa, tai sitten risottoa. Risoton tosin pitää olla tismalleen miun makuun valmistettua että se kelpaa, mikään liian löysä risotto (köh, en toki viittaa täällä nautiskelemaani risottoon..) ei kelpaa. Vaikka tuohonkaan risottoon ei ihan voi soveltaa perinteistä "Paha ruoka, vieläkin pahempi mieli"- lausahdusta, näihin itse kokeiltuihin ja onnistuneisiin risottoihin kyseisen virkkeen päinvastainen kumppani istuu kuin nakutettu. On silti mysteeri, miksi suurinpiirtein puolet ravintoloista valmistavat risottonsa vituilleen, ei sen luulisi niin vaikeaa olevan! Ja voi kyllä, kaikenlaista olen kerennyt näkemään, kun useiden ravintoloitsijoiden mielikuvitus alkaa-ja päättyy risoton kohdalle kasvisruokien suhteen. Risotossa pitää olla makua ja koostumuksessa risottoriisin tuomaa tahmeutta. Onhan kyseessä kuitenkin haarukalla syötävä pöperö, ei lusikoitava.



Tästä jäisi moni ahmatti nälkäiseksi, joten älkää ottako miusta mallia ja hifistelkö. Sienirisottoa saa, ja pitää tarjoilla iso keko yhtä naamaa kohden, ja tottakai, parmesaanitöräyksellä höystettynä! Parasta sieniruoissa on se, että niistä hehkuu aito metsäseikkailu. :) Siispä: sieniä mulle, sieniä sulle!