Käpyjä, lunta ja havunneulasia. Mitäs sitten seuraavaksi? Suuntaan varmaankin (ansaituille!) talvi-unille. Nyt kun on rasvakerrostakin koko vuos sitä varten kartutettu..kjeh. Jostakin kumman syystä syyhyävät jauhopeukaloni skippaavat usein tälläiset perinteisiltä vaikuttavat herkut muitta mutkitta, mutta aivohairahduksen vuoksi marsipaanikuorrutteisen vadelma-suklaaherkun valmistus tuntui oikein houkuttavalta vaihtoehdolta ja niin käpykakkuprojekti otti tuulta alleen. Myönnetään, kakkuvalintaan vaikutti myös hitusen verran se, että leipomisentäytteisen työviikon jälkeen väkertää kotona mieluusti jotain aivotonta ja helppotekoista tarjottavaksi. :) Ja mikä parasta, sokerilla ja rasvalla kyllästetty kakkuhan on tunnettuun tapaan myös herkullisen makuista.

Perinteisestihän käpykakkuun läntätään täytteeksi jonkin sortin maustettua kreemiä ja hilloa, miulla tälläkertaa kaakaokreemiä ja vadelmahilloa. Kakkua väsätessä päänsisäiset (pölyllä kuorrutetut) rattaa lähtivät pitkästä aikaa rullaamaan, ja oivalsinkin: Käpykakkuhan sopisi pikkujoulutarjottaviin kuin nyrkki naamaan? Kakusta saa näprättyä jouluisan pienellä vaivalla, ja täytekin on sovellettavissa ihan mielen mukaan. Vai miltä kuulostaisi, glögihilloa, tai luumuhilloa, ja kreemitäytettä? Jos hermot eivät ole helposti käryävää sorttia, voi kävyn kylkeen tuusailla esimerkiksi kuusenoksia havuineen päivineen, taikka esimerkiksi joulukuusen palleroita? Lumimainen tomusokerihunnutus on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Itse jätin suosiolla ylimääräiset ripellykset pois koristelusta, sillä jo pelkkien havunneulasien tekeminen aiheutti välittömiä celssiusastenousuja keittiön lämpötilassa.. Miekö lyhytpinnainen?