Hernepestolla ryyditetty pasta on eräs arkiruokieni vanhimmista kiertolaisista. Peston koostumusta on tullut muunneltua yhdellä sun toisella lisäyksellä pähkinöistä parsakaaliin, mutta olen todennut tässäkin asiassa yksinkertaisuuden kaikkein parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Ja jotta toistaisin vanhempienkin reseptien yhteydessä toistettua mietelausetta, laitetaan se vielä tähän uudestaan. Mitä nopeampaa ruoka on, sitä nopeammin vatsa saa täytettä. Eli eipä kerkeä kello puoltakaan tuntia tikittämään, kun saa lappaa apetta naamariin!

Tuntuu että olen teille pienen selityksen verran velkaa. Nimittäin siihen,  miksi en ole bloggaillut ruokasivuilleni laisinkaan viimeisen vuoden aikana.

Syy tähän on yksinkertainen, ja koen nyt isoimmaksi tehtäväkseni korjata tekemäni virheen. Blogi alkoi tuntumaan kirjaimelliselta pakkopullalta, kun työmaalla tekemäni leivonnaiset alkoivat eksymään blogiin saakka, eikä leipominen kotona ollut enää siinä vaiheessa sitä hauskaa sössäämistä ja sähläystä mitä se oli aina aiemmin. Kuluneen kahdentoista kuukauden aikana olen löytänyt itsestäni uudelleen sen kotona baakkaroivan sokerileipurin ja kattiloita huiskuttelevan kokinperkeleen, joka siellä on pilkottanut jo aiemminkin. Tähän väliin pitäisi kai saada hurraa-huutoja vähintään tusinan verran, sillä on se jo omankin mielenterveyteni kannalta erittäin positiivista ettei entinen rakas harrastunut hautautunutkaan ihan manan maille saakka. Siispä-  HURRAA!   Leivonnaisista tuskin tulen lähikuukausina teille bloggaamaan sen halaistua sanaa, sillä vyötäröllä pötköttävät lirpakkeet kertovat että pullaa on tullut syötyä vähän liikaa. Ei vaan ollaanpa nyt rehellisiä: sitä on tullut puputettua posket pulleina ja aivan liikaa.

Aion nyt jakaa täällä blogissa muutamia yksinkertaisia arkireseptejäni kasvissyöjän köökin uumenista. Ei mitään krumeluuria tai kummempaa. Nopeita herkkuruokia, jotka ennen kaikkea piristävät harmaata arkea, ja ovat vaivattomia valmistaa. Mikäs sen parempaa! Laitan reseptit ylös sivuille lähinnä ystävieni pyynnöstä, mutta myös siksi että ne jäisivät itselleni muistiin. Ja jotta te sivua seuraavatkin pääsette halutessanne sörsselöimään! :) Yritän tässä ennakoida samalla, ettei käy sitten sitä pattitilannetta, jossa kiinnostunut kaverus kysyy mitä -09 kesällä tehty sieniwokki mahtoi sisältää, tai millä talvinen kaalipata olikaan maustettu. Eihän niitä muista vaikka kuinka pinnistäisi, tai ei ainakaan miun kaltainen hajamielinen keittiörohvessoori.

Kaikki reseptit on lisäksi sekasyöjän lihaisessa suussa testattu, ja ne ovat saaneet epävirallisen virallisen #hyväruoka - tägin osakseen. Kasvisruokako hyvää, ajatelkaas. Siitähän sen tietää että ruoka on hyvää, kun sitä santsataan tai käydään ronkkimassa kattilasta "vielä muutama haarukallinen" lisää. Tässä annoksessa punajuurien kyytipoikana äpöstelin perunamuussia, paistettua lehtikaalta, marinoitua punasipulia, paahdettuja cashewpähkinöitä ja inkiväärikermaa.