Pääsin väsäämään innolla ihkaensimmäistä lasten kakkua, ja pakko on kyllä myöntää että tuskastumisen hikikarpalot valuivat ohimoilta jo ensimmäisten koristelupursotusten aikana. En ole siis koskaan aikaisemmin mukuloille suunnattuja kakkuja jostain kumman syystä päässyt tekemään. Aloitin sitten kakkujen teon kaikkein helpoimmasta mahdollisesta, hyvä mie!


Optimus prime kakku on koottu kolmesta suklaa-kääretorttupohjasta, mansikkamoussesta ja suklaamoussesta. Päällä on koulun ohjeella tehtyä voikreemiä eri tavoin värjättynä. Mie olen joko auttamattoman saamaton, tai kirkkaan punainen väri on saatanallisen hankala värjätä. Tuhrasin varmaankin miljoona litraa väriä jo pelkästään tuon tomaatin tyylisen värin saamiseen, no, ei maha mittään. Oli pakko juoksuttaa kotiorjaa kauppaan hakemaan lisää väriä, kun purkin pohjallisella sai aikaan ainoastaan aivomössön ja sisälmyksien väriä muistuttavaa "punaista" kreemiä. Vaikka värit tuossa kakussa ovat ihan kunnolliset, ei siitä kirkkaan punaista saanut ilveelläkään. Tai sitten en vaan osaa.


Myönnettävää on myös, että en ollut aiemmin edes transformereihin lähemmin tutustunut. Tällaista kakkuprojektia voin suositella vain ja ainoastaan pitkäpinnaisille kakkumestareille, jos vittuunnut helposti niin ei todellakaan kannata. Miun hermot on vaikea saada kireälle kakkujen suhteen, mutta myönnän että jossain vaiheessa teki mieli heitellä vispilöitä seinille. Jos joku oisi kattonut miun touhua vierestä, niin olisi varmasti kommentoinut miun näyttävän ihan berzerkieritä (eli kutakuinkin tältä, juuri vastaavanlainen tappomurrrrrhamusiikki soi leipomisten taustallakin itseasiassa). Roarrggh! Se siitä söpön pinkin prinsessan imagosta. :D