Testasin syntymäpäiväjuhliini Pauligin kahviskabassa voittoon noussutta mousseleivoksen massaa täytekakun välissä. Myönnettäköön, hyvältä maistui vaikkei ollutkaan ihan se perinteisin! Täytekuvan räppäisin jo ties kuinka monentena rääppiäispäivänä (fiksua, brains where are you) ja näyttää siltä kuin kakun välissä olisi pelkkää vaahtoa. Todellisuudessa sipaisin moussen alle ohuen kerroksen lemon curdista ja omenamarmeladista sekoitettua tahnaa, jonka tekaisin summamutikkasuhteella, suurinpiirtein fifty-fifty molempia. Lemon curdin kirpsakkuus antaa mukavasti kontrastia muutoin melko makealle täytteelle. :) Ohje on muutoin tismalleen sama kuin täällä esittelemissäni ja edellämainituissa omppuherkuissa, mutta täytekakun väliin vähensin liivatteen määrää muutamalla kappaleella. Kakun väliin tuleva moussekerros on sen verran ohkainen itse leivoksiin verrattuna, ettei tarvitse niin paljoa liivakkoa hyytyäkseen.

Suklaamurukakku, suklaakahvikakku, suklaakuivakakku. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Perinteistä ohjetta saa muunneltua kivasti juuri omaan makuunsa sopivaksi. Voi käyttää joko tummaa, vaaleaa tai maitosuklaista suklaarouhetta, tai vaikkapa kaikkien edellämainittujen sekoituksia. Jos heittäytyy villiksi voi mukaan louhia vaikkapa geishaa tai heittää sekaan mariannerouhetta. Sinä päätät! Tähän kakkuun tein kuorrutteen joka on syötäessä vielä hieman kostea, eli ei murene pitkin rynttäitä kakkupalaa mutustellessa kuten tavallinen kovettuva suklaakuorrute tuppaa tekemään. :)

On höyryävän kuuma, tirisevän fantasiapizza. Sellainen perinteinen. Olenko oikeassa?
Pizza napaan ja petiin pötkölleen äksäksi, niin lähtee viimeisetkin kohmelon rippeet!

Päätimme pyöräyttää kokkailut tulille kolmen sukupolven voimin. Kokkasimme äitini ja isoäitini kanssa broileria hiukan erilaisilla höysteillä, varhaisperuna-paprika-fenkolipedin, ananassalsan, valkoviinissä haudutettujen hunajaporkkanoiden ja sauce de coca colan kanssa. Onnistunut kokonaisuus kaikenkaikkiaan, eikä niin kovin vaikea valmistaakaan kuin luulisi.Kesässä kaikkein parasta on se, että saa tuoreita kasviksia suoraan kasvimaalta. Mummoni on kärrännyt nautiskeltavakseni herkkuja laidasta laitaan: pulleita herneitä, karviaisia, mustikoita, vadelmia, uusia perunoita, sipulia. Talvella käy sitten taas tyytyminen kaupan antimiin..

Broilerin valmistukseen en valitettavasti sen kummempaa ohjetta osaa antaa, marinoin kananpoijjaat summamutikkamitalla sekoitellussa bbq-tyyppisessä kastikkeessa, annoin broiskulle pannulla nätin kullanruskean värin, käärin rintafileet leivinpaperilla vuorattuun folionyyttiin ja loppukypsensin 200 asteen uunissa 72 asteen sisälämpöön. :) Kun broilerin nostaa uunista jäähtymään pöydälle, sen sisälämpötila nousee vielä muutaman asteen eikä liha pääse kuivahtamaan.