Jos suklaahammasta kolottaa ja pahasti, on välillä ihan suotavaa haksahtaa supertuhteihin herkkuihin. Nämä browniesit kirjaimelliseti vievät kielen mennessään, ja mikä pahinta, näihin tulee himo. Kosteat superbrowniesit jos jotkut, ovat niitä herkkuja joita mokkapalojen ohella tekee jatkuvasti mieli. Jos tälläiset tuorejuustolla höystetyt suklaapalat eivät ole ennestään tuttuja, on enemmän kuin suositeltavaa testata ainakin kerran! .. ja toisen.. ja vielä vähän.. eikä yksi ekstra-annos ole pahitteeksi..

Ohje muuntuu sormia napsauttamalla herkulliseksi valkosuklaiseksi versioksi.
Jos haluaa heittäytyä oikein villiksi, voi valkosuklaisten versioiden tuorejuustoraitoihin heittää mausteeksi jotain väriä antavaa, esimerkiksi vadelmien mehua, mansikkasosetta, mustikkkaa, tai oikeastaan mitä mieleen juolahtaakaan.Vaikkapa passionhedelmistä keitettyä siirappia, antamaan raikkautta ja makua. ;) Suklaista versiota pystyy säveltämään samalla tapaa, jos kaipaa tavalliselle suklaaherkulle lisäpuhtia, voi suklaataikinaan sekoittaa vaikkapa vadelmia tai mustikoita joukkoon. Tässä kuvien ohessa tarjoilen teille kuitenkin aivan tavallisen ohjeen, jota ei ole muunneltu millään tavalla. Jättää leipurin luovuudelle tilaa!

Jos kaipaa kinkereihinsä jotain oikein hypernopeatekoista ja todella hyvää herkkunaposteltavaa, tässäpä oiva vaihtoehto iänikuisten nakki-lihapullatikkujen ja vastaavien tilalle. Pesto-fetajuustohyrrät ovat siitä hyviä, että ne valmistuvat sujauksessa, ja ovat kaikessa helppoudessaan niitä jotka menevät juhlissa parhaiten kaupaksi. (testattu on.) Ja mikä parasta. Kerrankin jotain suolaista herkkua, jota kasvissyöjäkin voi hyvällä omallatunnolla popsia kitusiinsa! Tein näitä herkkuja omille syntymäpäivilleni, mutta näitä voi tarjota oikeastaan sesonkiin katsomatta missä tahansa juhlissa. Jos kaipaa makuun vaihtelua, voi heittäytyä villiksi ja töräyttää täytteeseen vihreän peston sijaan punaista. Järin kauniita nämä eivät ole, mutta sitäkin herrkumpia!

Kaapissa pälyilevät, viime joulun terästetyistä glögeistä ylijääneet mantelilastut olivat tulossa päiväykseltään tiensä päähän. En raaskinut pikkuisia heittää menemään, ja pakkaseen aiemmin leivotut kääretortut olivat kadonneet mystisesti jonnekin, niin mikäpä parempaa kuin toteuttaa alkukantaisia vaistojaan ja tarttua vispilän varteen. Mietiskelin ensin tekeväni jotakin marjapiirakkaa johon olisin mantelit käyttänyt, mutta kun erehdyin mainitsemaan ohimennen sanan "Tosca", ja hyvä ettei pöydän toisella puolella kahviaan siemaileva avomies hypännyt suoraan syliin sen sanan ansiosta. Välillä vanhassa vara parempi, niin tälläkin kertaa Toscapiirakan kohdalla.

Erityisplussa tässä leivosherkussa on se, että se valmistuu pikapikaa yllätysvieraitakin varten. Koko prosessi vie aikaa maksimissaan tunnin valmistuksineen päivineen, itselläni taisi hurahtaa hitusen reippaat 40 minuuttia leivontakulhojen nuoleskeluiden (pakollista!) ja tiskauksien kanssa. Ja pakko kyllä sanoa, että tämä piironginlaatikon perukoilta löytyvä resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. Pohja on todella mehevää, ja samalla ohjeella pystyy tekemään esimerkiksi marjapiirakkaa jos jottää kuorrutuksen tekemättä. :)

Silloin kun tekee mieli hemmotella esimerkiksi hyvää ystävää herkullisella ruoalla, on yksi vaihtoehto haksahtaa täytettyihin rulliin. Tässä härkärullassa pääosaa ajaa juusto, joka maustaa lihan yrttien kanssa täyteläisen pehmeäksi. :) Pekonia unohtamatta, joka sopii oikeastaan ruoan kuin ruoan mausteeksi, lisäkkeeksi taikka täytteeksi. Jätin rullan sisältä medium welliksi, sillä sellaisena naudanliha on parhaimmillaan. Jos tykkää kypsemmästä lihasta, voi sisälämpötilan nostaa lähelle 70:tä. Kannattaa kuitenkin huomata, että liha jälkikypsyy jonkin verran jäähdytettäessä. Rullan tekeminen on suhteellisen nopeaa ja vaivatonta, sillä kaikki aterian muut osiot valmistuvat kätevästi sillä aikaa kun kääryle pötköttelee nautiskellen uunin lämmöistä.