Avokadopasta kuuluu monen muun kotikokkailijan tapaan myös tämänkin keittiön ruokalajien valioliigaan. Alkuperäistä somehitiksi noussutta Alexander Gullichsenin pastareseptiä muutaman kerran testanneena totesin sen omaan suuhuni vähän turhan valjuksi. Tiedättekö, jäin kaipaamaan pastaan "sitä jotain" , joka osoittautui tällä kertaa suuremmaksi määräksi sattumia. Olen keittiökemistinä sellainen jämäkämmän sortin tanttara, joka vaatii sapuskoilta runsaasti makua sekä runsaasti sitä nimeäantavaa tykötarvetta. Avokadopastan nimi on suoraan verrannollinen avokadon määrään pastassa. Sitä pitää olla riittävästi! Suoraan sanottuna turhautti etsiä avokadopaloja pastavuoren seasta siinä aivan alkuperäisessä somepastassa, joten muokkasin reseptistä suuruudenhullunkin suuhun sopivan version. Tämä jos joku on hyvää. Ainekset ovat samat, kuten myös tekotapa. Hilasin rehujen määrää vaivihkaa vähän ylöspäin.
Se avokadopasta.
Kaksi nälkäisen annosta, kolme tavallisempaa.
2 valkosipulinkynttä
1 chili
1 lime
2 kypsää avokadoa
suolaa ja pippuria myllystä
2rkl oliiviöljyä
vajaa puntti tuoretta basilikaa
1dl raastettua parmesaania
1dl vuohenmaidosta valmistettua kovaa juustoa / pecorinoa *
300g spagettia
* Käytän tähän pastasatsiin yleensä Joensuun Pilkon marketin Italialaisella pisteellä myytävää aivan järkyttävän hyvää, kauan kypsytettyä ja erittäin suolaista vuohenmaitojuustoa, joskus luistan aidan alta ja tuikkaan ihan tavallista voimakassuolaista Gran castellia taikka Gruyereä mikäli on pakko kahmia ruokatarpeet lähimarketin hyllystä.
1 chili
1 lime
2 kypsää avokadoa
suolaa ja pippuria myllystä
2rkl oliiviöljyä
vajaa puntti tuoretta basilikaa
1dl raastettua parmesaania
1dl vuohenmaidosta valmistettua kovaa juustoa / pecorinoa *
300g spagettia
* Käytän tähän pastasatsiin yleensä Joensuun Pilkon marketin Italialaisella pisteellä myytävää aivan järkyttävän hyvää, kauan kypsytettyä ja erittäin suolaista vuohenmaitojuustoa, joskus luistan aidan alta ja tuikkaan ihan tavallista voimakassuolaista Gran castellia taikka Gruyereä mikäli on pakko kahmia ruokatarpeet lähimarketin hyllystä.
Voit tehdä kastikkeen suoraan tarjoilukulhoon, jossa
kannat pastan pöytään. Pilko valkosipuli hyvin hienoksi, pilko myös
chili (poista siemenet jos et pidä kovinkaan tulisesta ruoasta, itse kyllä nakkaan siemenineen päivineen..) ja laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise
avokadot ja poista niistä kivet. Kuutio avokado kuoressaan ja kaiverra
sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot.
Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yrtit, sekä juustoraasteet.
Sekoittele lusikan avulla, maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.
Keitä spagetti al dente: noin 80 % pussissa mainitusta keittoajasta
riittää. Keitä spagetti hyvin suolatussa vedessä: pastaveden tulee olla
niin hyvin suolattua, että se maistuu merivedelle. Ota talteen 0,5dl keitinvettä. Valuta pasta lävikössä.
Lorauta tilkka keitinvettä kastikkeen sekaan, ja pyörittele spagetti
kastikkeen joukkoon. Raasta halutessasi päälle vielä parmesaania. Tarjoa heti.
Makaronilootinkeja ja reseptejä niihin löytyy varmasti yhtä montaa sorttia kuin on emäntiäkin. Tämä taitaakin olla ensimmäinen kerta kun jaan oman lootani reseptiä ihan julkisesti, mutta kerta kai se on ensimmäinenkin. Kyseessä siis vallan mainio soijamakaronilaatikon resepti, joka taikoutuu niin nopeasti ettei ehdi edes kissaa sanoa. Tämä on taas sarjassamme niitä reseptejä, jotka saisi loihdittua pöytään vaikka kädet ja jalat ja silmät sidottuna, ainakin melkein. ;)
Smetanalisäys on jäänyt Mestatun keittiön resepteihin ammoisista lapsuusajoista. Muistan kuinka makaronilaatikko oli aivan maailman parasta arkiruokaa jo polvenkorkuisena pikkukokkina, ja kuinka äitini sai smetanalisäyksellään makaronilaatikosta sellaista spesiaaliherkkua että sukat pyörivät jaloissa. Kenenkään kaverin äiti ei osannut loihtia tästä perinteisestä herkusta yhtä hyvää, kuin se ihan oma. Eikä siitä voinut edes kiistellä, oli se äitin laatikko vain niin täydellisen täyteläistä! Perinne elää yhä tässä soijaisessa versiossa miunkin keittiössä, joka ei kyllä lihalootalle kalpene maussaan sitten tippaakaan. Testatkaa vaikka.
Soijamakaronilaatikko
400g (tummaa) makaronia + 2l vettä + 2x kasvisfondinappia
Nökkönen voita
1 iso sipuli
2 kynttä valkosipulia
2dl tummaa soijarouhetta
3,5dl vettä
0,5dl soijakastiketta
1tl oreganoa
0,5tl paprikajauhetta
1rkl grillausmaustetta, ei kukkuraa välttis (natriumglutamaatitonta, HUOM!)
mustapippuria myllystä muutama pyöräytys
suolaa maun mukaan
3 munaa
6dl maitoa
120g smetanaa
suolaa maun mukaan
150g emmentalraastetta
Keitä tumma makaroni kypsäksi reilussa vesimäärässä fondinappien keran, n.8min.
Valuta makaroni ja kaada voideltuun isoon uunivuokaan.
Silppua sipulit ja ruskista ne nökäreessä voita.
Lisää samaan kattilaan soijarouhe, vesi, soijakastike sekä mausteet.
Anna porista miedolla lämmöllä kunnes neste on täysin imeytynyt soijarouheeseen.
Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Monissa grillausmausteissa ja soijakastikkeissa on suolaa melko reippaasti jo valmiiksikin, joten suolalisäys ei ole välttämättä tarpeen.
Lisää valmis soija"jauheliha" makaroonien joukkoon ja hämmennä sekaisin.
Sekoita munamaidon kaikki ainekset keskenään vispilällä ja mausta sotkos suolalla.
Kaada munamaito laatikon päälle.
Ripottele pintaan reilusti juustoraastetta ja paista 175c/ n.40-60min
Gratiinien maussa luotan poikkeuksetta yksinkertaisten, mutta aitojen makujen yhdistelmiin. Kukkakaali tormakoituu timjamiropsauksella, bataattigratiini hunajalla ja lanttu puolestaan hömpsäyksellä tuoretta rosmariinia. Vaikka gratiini onkin varsin tuhti ruoka ollakseen vain kasviksista ja maitotaloustuotteista tehtyä, syön sitä aika-ajoittain ihan arkiruokanakin, onhan se sen verran hyvää. Gratiini on päänsisäisten reseptipankkieni luottosapuska, joka ei voi mennä vikaan - ei sitten ikipäivänä. Tähän juuresgratiiniin yhdistyy monta suosikkielementtiäni yhdeksi tiukaksi paketiksi, joten kannattaa noudattaa reseptiä ainakin sen osalta että jättää kissanrasvat suosiolla sivummalle ja valitsee gratiinin juustoiksi jotain sellaisia kimpaleita joista löytyy jotain makuakin. Terveellistä tästä ei saa vaikka jättäisi paistamatta voissa, joten kevytjuustot ovat juustosuositusteni häntäpäässä. Päälle ropsautettuna kunnollinen kypsytetty emmental toimii parmesaanin kaverina oivallisesti ja viimeistään tuo saksanpähkinä nitoo maut vallan mainioksi paketiksi. Mikäli gratiinista haluaa oikein juustoista, voi juustoa sotkea myös valkokastikkeen joukkoonkin. Tekaisin tälläkertaa gratiinin kahteen pienempään vuokaan, mutta tämä satsi mahtuisi varmasti ihan hyvin syvään lasagnevuokaankin. Eikä sitten kitsastella siinä juustokuorrutuksen määrässä, sillä lets face it, sehän se on kaikkein parasta sekä makaroonilootassa että gratiineissakin. ;)
Pähkinäinen juuresgratiini
(6-8 annosta)
1kg lanttua
700g perunaa
2 sipulia
100g parmesaania
suolaa + roseepippuria myllystä
50g voita
0,8dl vehnäjauhoa
8dl maitoa
suolaa + muskottipähkinää
5 oksaa rosmariinia
50g parmesaanijuusto
200g emmentalraaste
50g saksanpähkinä
Kuori lanttu ja potaatit.
Viipaloi perunat sekä lantut joko mandoliinilla tai veitsellä lastun ohkaisiksi siivuiksi, eli saa olla ohkaisempaa kuin vaikkapa kermaperunoiden perunaviipaleet.
Suikaloi sipuli. Sekoita isohkossa kulhossa perunaviipaleisiin, lanttuviipaleisiin ja sipulisuikaleisiin maun mukaan suolaa sekä roseepippuria ja 50g parmesaaniraastetta.
Kaada suolatut vihanneslastut paistonkestävään uunivuokaan.
Valmista kastike:
Kuumenna voi ja kuullota vehnäjauhot siinä. Lisää maito kattilaan ja
anna saostua. Silppua rosmariininoksat kastikkeen joukkoon ja mausta suolalla sekä ripauksella muskottipähkinää.
Kaada kastike juureslastujen päälle ja sekoita kevyesti keskenään.
Raasta parmesaanijuusto ja ripottele se gratiinin pinnalle yhdessä emmentalraasteen kanssa.
Silppua saksanpähkinä kevyesti ja ripottele pähkinämuru juustoraasteen päälle.
Paista 175c/n.1h-1,5h vuoan koosta riippuen.
Sisällön tarjoaa Blogger.
